Alussa on ränsistynyt Lundby-talo, kourallinen pikkuväkeä ja hirmuinen innostus.
Itse asiassa, ihan ekana oli Bobo. Hän on pieni (1:12) poikavauva, varsinaiselta nimeltään Robert. Hän saapui postin tuomana, ja tullessaan hänellä oli ruokalappu kaulassa ja siniset pöksyt. Tutti oli hukkunut maailman myrskyihin, ja ilme oli tuima. Bobon mukana tuli myös lapsenhoitaja, joka ei ole vielä suostunut sanomaan sanaakaan, ei edes kertomaan omaa nimeään... hyvin salaperäistä!
Ensimmäisenä tein pojulle tutin (helmikorvakorun pidike) ja fiksasin katseesta hieman pehmeämmän -- seuraavaksi Bobo sai vauvapeiton (kudottu kirjontalangasta). Sitten olikin jo yhteiskuvan aika.
Seuraava projekti oli syöttötuoli, joka muovautui hammas- ja grillitikuista, huonekalun huopatassusta sekä aimo tujauksesta liimaa. Kovin tukeva tuo tuoli ei ole, eikä kaikki pinnat ihan kestä lähempää tarkastelua, mutta aikomus on tehdä parempi, nyt kun mittasuhteet tuli testatuiksi. Bobo on aika pulska poika ja tarvii jämerämmän tuolin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti